10 huhtikuuta 2017

Uudet emaliset talonkyltit

Uusimme Miilukadun talon talonkyltit. 

Miilukadun talo on puurivitalo, jossa asuntoja on molemmin puolin talon pitkää sivua. Välillä vierailijoilla, paketitoimittajilla yms. oli vaikeuksia löytää oikea asunto heidän harhaillen väärällä puolen taloa. Nyt talon päädystä löytyy selkeät kyltit A 1-6 sekä B 7-12, jotka opastavat tulijat oikealle puolelle taloa.

Tilasimme kyltit yritykseltä nimeltä Emalikilpi, joka valmistaa käsityönä erilaisia emalikilpiä asiakkaiden tilausten mukaan. Ilmoitimme firmalle ainoastaan tekstit ja numerot, jotka kyltteihin halusimme. Firma skaalasi kyltit oikeankokoiseksi, lähetti meille sähköpostitse vedokset kylteistä ja kun olimme ne hyväksyneet, laittoivat kyltit tuotantoon. Toimitus oli nopea.

Nyt meillä on talon ikään sopivat, perinteiset emalikyltit opastamassa vierailijat vaivattomasti oikeaan osoitteeseen. 



katukyltti
Vanha talonkyltti oli alumiininen ja ilmoitti vain kadunnimen ja talon numeron.

katukilpi
Uusi kyltti ilmoittaa kadunnimen ja talonnumeron lisäksi asuntojen sijainnin.



09 huhtikuuta 2017

Tarve saada: seinälokerikko

Yhtäkkiä minuun iski valtavan suunnattoman suuri tarve saada eteisen seinällemme säilytyslokerikko. Siis sellainen, johon saisi talteen kaikenlaista pikkusälää, kuten aurinkolasit, kuulokkeet tai avaimet. Muistelin sellaisia jossain sisustuslehdissä nähneeni, ne olivat hienoja mutta silloin en tajunnut tarvitsevani sellaista. Suuntasin suunapäänä googlettelemaan "lokerikko seinä", "seinälokerikko", "lokero seinä". Kaivelin läpi Elloksen, Finnish Design Shopin ja varmaan koko Googlen kuvahaun tulokset kaikenlaisista viritelmistä, mitä voisi mahdollisesti eteisen seinään kiinnittää.

Kolme tuotetta miellytti silmää, joista kaksi voisi potentiaalisesti ollakin voittajia Miilukadulle. Vitran Uten Silo II tipahti laskuista siinä vaiheessa kun näin tuotteen hinnan. Kolmesataa euroa muovisesta asiasta? Varmasti on Designia, mutta joku raja minullakin. 

Tunnen itseni jo sen verran hyvin, että usein minut valtaa innostus ja aivan päätön tarve saada jotakin. Usein pelkkä asian googlettelu ja eri tuotteiden selvittely tyydyttää "tarpeen saada jokin asia." Ostosmieleni rauhoittuu kun olen rajannut itselleni tuotteet jotka teoriassa voisin ostaa milloin vain. Suurimmaksi osaksi koko tuote jää ostamatta ja tarve saada asia unohtuu. 

Mutta joskus ostan tuotteen ja olen lopulta ihan onnellinen että minuun isko valtavan suunnattoman suuri tarve saada jokin asia. Saa nähdä, miten seinälokerikon kanssa käy.


Box, säilytyslokerikko. Everyday Design, 156e

Memo-muistitaulu. Everyday Design, 42e

Vitra Uten Silo II, Finnish Design Shop, 295e

Kuvat: 
Everyday Design Memo 
Everyday Design Box
Finnish Design Shop

08 huhtikuuta 2017

Piiloon, ruma kytkin!



En liene ainoa, joka kiroaa kaikenmaailman rumia kytkimiä, vipuja ja säätimiä. Kun toissakesän remontissa meille asennettiin saunaan uutta Harvian kiuasta erillisellä ohjauspaneelilla, pääsi suustani epätoivoinen rääkäisy. Olin juuri ja juuri pystynyt sulattamaan ohjauspaneelin rumuuden (kuvassa yllä), kun minulle paljastui, että sen johto oli kirkkaan oranssi! Remonttimies katsoi minua aika pitkään kun poljin jalkaa ja itkin, että oranssia johtoa ei pintavetona meikäläisten seinään laiteta. Hän keksi kuoria valkoisesta sähköjohdosta pätkän ja pujottaa sen oranssin johdon päälle. Sain mielenrauhan. Ainakin melkein. Ruma ohjauspaneeli oli pakko kiinnittää seinään ja siinä se minun silmääni häiritsi lähes kaksi vuotta kunnes keksin ratkaisun.

Ratkaisu oli viime talvena kirpputorilta kahdella eurolla ostamani kannellinen puulokerikko. Se oli pyörinyt hieman orpona keittiön pöydällä, imaisten sisäänsä kaikenlaista pikkusälää. Nyt keksin irrottaa lokerikosta takaseinän, joka oli ohutta vaneria. Sahasin myös lokerikon "lokerot" pois. Lisäsin pienen pienet kulmaraudat, joilla kiinnitin lokerikon seinään kiukaan ohjauspaneelin ympärille. Kiinnitin lokerikon lasikanteen Helene Schjerfbeckin Elämänpuun tyttö-postikortin, yhdistin asetelmaan parit taulut ja AVOT! Siellä on ruma ohjauspaneeli piilossa.



Aina kun napsauttaa saunan päälle, pitää moikata Willendorfin Venusta. Mitkä muodot!


psst. Edellisessä postauksessani esittelin tauluasetelmaani. Kuinka moni hoksasi, että Elämänpuun tyttö sisälsi salaisuuden?

01 huhtikuuta 2017

Tauluja, osa 1

Tapanani on ostella kauniita ja kiinnostavia postikortteja ja julisteita matkoilta ja sieltä sun täältä. Hyvin hitaasti kuvat löytävät tiensä kehyksiin ja vielä hitaammin asetelmiksi seinille. Nyt neljä taulua sai kodin yläaulasta, saunan ja makuuhuoneen oven väliseltä lautaseinältä.

Vaaleanpunainen ananaskuva on tilattu edesmenneestä Kanelikaupasta ja on siis ihanan Hanna-Riikka Heikkilän tuotos. Oikealla puolella kaksi ylintä teosta ovat Helene Schjerfbeckin työt Elämänpuun tyttö sekä Mustasuinen omakuva vuodelta 1939. Alimpana yhden lempitaiteilijani, Paul Kleen Tightrope Walker.



14 helmikuuta 2017

Eteisongelma

Meillä Miilukadulla on eteinen, josta kuljetaan tupakeittiöön, vessaan ja rappuset ylös yläkertaan. Tila on pieni, eikä ehjää seinäpintaa juuri ole. Talviaikaan takkien, pipojen ja hanskojen säilytys on saatava mahtumaan yhdelle seinustalle. Lähes päivittäisessä käytössä olevien takkien säilytys on keskitetty tällä hetkellä valkoiseen avonaulakkoon sekä muutamaan pieneen koriin. Iso määrä takkeja ja nuttuja näyttää vähän epäsiistiltä, mutta no can do.

Naulakon alla on aikoinaan Savonlinnan kierrätysmyymälästä viidellä eurolla ostamani pikkuhylly, joka on nyt tullut tiensä päähän. Yksi hyllyistä on revennyt liitoksistaan ja roikkuu risana nipin napin kasassa. Eikä hyllykkö muutenkaan aja asiaansa; alunperin pipojen ja hanskojen säilytykseen tarkoitettu hylly onkin nykyisin täynnä kirjoja, hups. 

Koko kaoottisen vaatesäilytyksen kruunaa tietenkin kissojen hiekkalaatikko, joka rojottaa kakkoineen iloisesti eteisessä! Tila on muodoltaan ja kooltaan ongelmallinen, mutta jotakin tälle komeudelle on tehtävä. Mielessäni onkin jo muutama muutos. 

Sitä ennen - Tervetuloa meille, takin voit jättää täh -- ai katsos kissa pissalla! 



02 helmikuuta 2017

Ettei vaan olis upeita!

Viimeisimmällä lomareissulla sain aimoannoksen lisäintoa betoniseinärakkauteeni. Vierailessamme autiossa kasinorakennuksessa muiden ihaillessa upeita merinäköaloja minä tuijotin valtavia betoniseiniä ja kamera lauloi. Ettei vaan olis upeita! 







30 tammikuuta 2017

Kahden jakson elämä

Blogihiljaisuuden rikkominen on muuten yllättävän korkea kynnys ylittää. Takana hirveä tauko - mistä jatkaa? Tästä vaan pokkana pistän uutta juttua tulemaan sen kummemmin selittelemättä. Yli vuoden tauko, se siitä. 

Minun elämä jakaantuu vuosittain vahvasti kahteen jaksoon. On noin kymmenen kuukauden mittainen lukuvuosi, jonka aikana elämä keskittyy opetushommiin ja oppilaisiin. Silloin lasketaan matikkaa, tehdään oppimissuunnitelmia, kasvatetaan, kuvataiteillaan ja harjoitellaan käytöstapoja. Työ on ajoittain henkisesti raskasta ja oppilaiden asiat pyörii väkisinkin mielessä myös vapaa-ajalla. Yhden työviikon aikana opettajalle kertyy satoja tunteja sosiaalisia kontakteja; ollaan oppilaiden kanssa, pidetään yhteyttä vanhempiin, suunnitellaan ja toteutetaan opetusta muiden opettajien kanssa, höpötellään ja palaveerataan. Sata asiaa tulessa, muisti ja suorituskyky kovilla, vastuullisuudesta puhumattakaan.

Toinen jakso vuodestani onkin jotain toista. Kesäkuu, heinäkuu ja elokuun alku ovat aikatauluttomuuden, vastuuttomuuden ja hulluttelun aikaa. Silloin eletään rennosti, käydään festareilla, ajetaan polkupyörällä ja uidaan yöllä; mennään ja tullaan fiiliksen mukaan. Minä tarvitsen sen hetken joka vuosi ettei tarvitse olla vastuussa kuin itsestään.

Se aikatauluttomuus lähestyy koko ajan, mutta ennen sitä hoidetaan lukuvuosi kunnialla loppuun. 





21 joulukuuta 2015

Pistetäänkö pakettiin?


Joulussa parasta on yhdessäolo ja kiireettömyys. 

Toiseksi parasta joulussa on lahjat. Se, että saa miettiä hyviä, hauskoja ja oivaltavia lahjoja perheenjäsenille. Se, että saa pakata lahjat kauniisti. Se, että saa nähdä äidin, isän, veljien ja miehekkeen avaavan lahjansa ja ilahtuvan. Sekin on ihan kivaa, että itse saa jännittää lahjoja, avata lahjoja ja yllättyä. 

Lahjojen antamisen ja saamisen ympärillä leijuu vatsanpohjaa nipistelevä jännitys!


Jo useina jouluina olen käärinyt lahjat ruskeaan lahjapaperiin ja sitonut lahjat joko paperinarulla tai hamppunarulla. Tavallisia lahjanaruja en uskalla oikein käyttää, kissaherramme kun ovat kovasti siitä kiinnostuneita ja mielellään narua söisivätkin.

Ekologisuus painaa lahjojen paketoinnissa myös. Ruskean paketointipaperin voi joko polttaa tai laittaa kierrätykseen, samoin paperiset lahjanarut ja pakettikortit. Vielä jos tästä haluaisi ekommaksi muuttua, voisi lahjat paketoida sanomalehteen (jonakin jouluna olen tätäkin tehnyt).

Kantava teema pakettien sisällössäkin on krääsättömyys. Ostoslistalla on ollut enemminkin elämykset, mahdollisuudet yhdessäoloon sekä tarpeelliset käyttötavarat. Mielummin määrällisesti vähemmän, mutta laadultaan enemmän. 



Pidän ruskean paperin ja maanläheisten väristen lahjanarujen yhdistelmästä; yksinkertaisen kaunista ja mukana ripaus vanhan ajan tunnelmaa! 

Muutama viikko sitten tein valkoisia tähtikoristeita tällä SOODATAIKINA-ohjeella. Helppoja ja halpoja koristeita! Osa soodatähdistä jatkojalostin kuusenkoristeiksi ja osan olen paketoidessani olen liittänyt lahjoihin koristeiksi. Mukana koristeissa myös ruskeita puuhelmiä.





Paperiset lahjanarut Ikea HEMSMAK ja FRAMSTÄLLA
Pakettikortit Ikea HISTORISK ja Tiger
Rurskea lahjapaperi Tiger