15 elokuuta 2017

Wanhan Haapaniemen ravintolapäivä ja kirpputori

Tervetuloa Wanhalle Haapaniemelle viettämään ravintolapäivää ja tekemään löytöjä kirpputoripöydistä! 

Presidentinkatu-Kurukatu-Miilukatu-Saastamoisenkatu-Rullakatu -korttelissa 
20.8.2016 klo 12:00-16:00


Saastamoisen splinttitehtaan, höyrymyllyn ja rullatehtaan aloitettua toimintansta Kuopion Haapaniemellä 1900-luvun alussa paine työväen asuntojen rakentamisesta kasvoi. Asemakaava laadittiin ja vahvistettiin. Tämän jälkeen alkoi työväenasuntojen laajamittainen rakentaminen. Haapaniemi sai sen puutalokannan, joka siellä yhä on. 

Vuosittain Wanhan Haapaniemen kortteli herää eloon Wanhan Haapaniemen ravintolapäivän ja kirpputorin nimissä. Talkootyönä me alueen nykyiset asukkaat haluamme luoda iloisen ja lämminhenkisen tapahtuman, joka on avoin kaikille. Presidentinkadun, Kurukadun, Miilukadun ja Saastamoisenkadun tien varsille ja talojen pihoihin avautuu lukuisia pop-up –ravintoloita ja kahviloita sekä kirpputoreja. Lisäksi tarjolla on musiikkiesityksiä ja toimintaa lapsille ja lapsenmielisille.


LISÄTIETOA FACEBOOK-TAPAHTUMASSA: WANHAN HAAPANIEMEN RAVINTOLAPÄIVÄ JA KIRPPUTORI



06 elokuuta 2017

Makuuhuoneremppa, osa 3

Seinien purkamisen jälkeen oli lattian vuoro. Ensin lattiasta purettiin 1980-luvulla asennettu muovimatto ja lastulevy. Sen alta paljastui varsin kauniinvärinen, alkuperäinen lautalattia. Koska lattia oli painunut parhaimmillaan n. 10 cm, ei valitettavasti alkuperäisen lattian säilyttäminen ollut mahdollista. Tässä vaiheessa meillä oli kaksi vaihtoehtoa: 
1) tehdä lattian suoristuskoolaus vanhan lautalattian päälle
2) purkaa vanha lautalattia ja tehdä suorituskoolaus vasta sitten. 
Päädyimme vaihtoehtoon 2 juurikin siitä syystä, että lattia oli painunut niin paljon. Palkatulle ammattimiehelle lattian uudelleenkoolaaminen suoraan alkuperäisen lattialankun alla oleviin runkopalkkeihin oli myös nopeampaa.

Siispä kävimme purkamaan lähes satavuotiasta 33mm mäntylautalattiaa. Hieman se kirpaisi ja kauhistutti, mutta tämä oli mielestämme ainoa vaihtoehto. Mielellämme olisimme alkuperäisen lattian säilyttäneet, mutta noin vino lattia ei ole järkevä.
Olkisavottakin nähtiin ja koettiin kun olkena toimineet eristeet poistettiin ja tilalle puhallettiin ekovillaa - putkella suoraan ikkunasta! Olkien seasta löytyi aarre - Karjalan Sanomat vuodelta 1920! 



Karjalan Sanomat vuosimallia 1920

Olkien poistoa.

Uudet koolaukset kiinnitetty vanhoihin runkopalkkeihin.

Ekovillaa!


05 elokuuta 2017

Makuuhuoneremppa, osa 2


Makuuhuoneen remontti alkoi seinien purkamisella. Työvälineinä sorkkarauta ja vasara. Kaikki vanhat kipsilevyt poistettiin. Osan alta paljastui lisäeristekerros eli koolaukset ja lasivillaa. Lasivilla pussitettiin jätesäkkeihin. Kahden pienen seinänpätkän kipsilevyjen alta paljastui vanhat tapettikerrokset ja niiden alta alkuperäinen lautaseinä. Selvisi myös milloin edellistä remonttia on tehty, nimittäin elokuussa vuonna 1983. Tapeteissa oli meille viestejä tuolta ajalta.

"Look for the loveliness in life and choose what makes you happy"

Etsi kuvasta remonttikissa




Tämä tapettiaarre otettiin talteen.

"Leena oli täällä 29.8.1983"


Lasivillat matkalla sinne minne ne kuuluvatkin - kaatopaikalle.

04 elokuuta 2017

Makuuhuoneremppa, osa 1

Tänä kesänä se alkoi! Remontti, jota on pantattu syystä tai toisesta jo vuosia. Nimittäin makuuhuoneremontti. 

Tämä huone ei ole täällä blogin puolella esiintynyt kuin pari hassua kertaa. Vuonna 2011 kurkistimme maggariin ja Savon Sanomien Koti&Asuminen jutussa vilahtaa makuuhuoneesta muutama nurkka. Sen enempää ei ilmeisesti ole ollut halua esitellä tätä huonetta.

Enkä kyllä ihmettele. Makuuhuoneesta puuttui täysin vaatesäilytys. Vuosien ajan säilytimme vaatteita parissa hätäratkaisuna ostamassamme irtonaisessa Ikean Algotin runko+verkkokori-systeemissä sekä Turbo-vaatetelineessä.  Toisekseen makuuhuoneen lattia oli vino, siis niin vino, että pallo vieri itsekseen huoneen päästä päähän. Ja lattiassa oli muovimatto, tuo iänikuinen inhokkini. Seinissä oli kipsilevy ja sen päällä mummonkalsarin värinen tapetti, jonka olin muuttaessani Miilukadulle maalannut harmaaksi. (Toimivia) pistorasioita oli ehkä yksi, josta sitten jatkojohdon jatkojohdolla ladattiin kännykkää. Alakerran leivinuuniin kytköksissä oleva lämmityspatteri ja muuri oli huonossa kunnossa ja rappaus rapisi itsekseen alas. Huone oli kaikenkaikkiaan kulahtanut, pimeä ja ei-viihtyisä.

Ei muuta kuin sorkkaraudat esiin ja purkuhommiin! Onneksi on apulaisina 2 kpl remonttikissoja!






02 elokuuta 2017

Tauluja, osa 2

Tämän vuoden kesälomareissuilta olen ostanut jo uusia postikortteja, joten syytäkin oli asetella vanhoja, jo jopa kehyksiin asti päässeitä kuvia seinälle. 
Tämä pieni tauluasetelma syntyi eteistilan seinään, vessanoven ja naulakon väliin. 

Supersöpö You Make Me So Happy-postikortin on piirtänyt eestiläinen kuvittaja, Ulla Saar.
Metallikehyksissä juhlii Nelson Mandela, suuri sankarini, vapautuessaan vankilasta vuonna 1990. Pandakarhu on tilattu aikoja sitten etsy.comista. 

Edellisiä tauluviritelmiä voit lukea TÄSTÄ.



10 huhtikuuta 2017

Uudet emaliset talonkyltit

Uusimme Miilukadun talon talonkyltit. 

Miilukadun talo on puurivitalo, jossa asuntoja on molemmin puolin talon pitkää sivua. Välillä vierailijoilla, paketitoimittajilla yms. oli vaikeuksia löytää oikea asunto heidän harhaillen väärällä puolen taloa. Nyt talon päädystä löytyy selkeät kyltit A 1-6 sekä B 7-12, jotka opastavat tulijat oikealle puolelle taloa.

Tilasimme kyltit yritykseltä nimeltä Emalikilpi, joka valmistaa käsityönä erilaisia emalikilpiä asiakkaiden tilausten mukaan. Ilmoitimme firmalle ainoastaan tekstit ja numerot, jotka kyltteihin halusimme. Firma skaalasi kyltit oikeankokoiseksi, lähetti meille sähköpostitse vedokset kylteistä ja kun olimme ne hyväksyneet, laittoivat kyltit tuotantoon. Toimitus oli nopea.

Nyt meillä on talon ikään sopivat, perinteiset emalikyltit opastamassa vierailijat vaivattomasti oikeaan osoitteeseen. 



katukyltti
Vanha talonkyltti oli alumiininen ja ilmoitti vain kadunnimen ja talon numeron.

katukilpi
Uusi kyltti ilmoittaa kadunnimen ja talonnumeron lisäksi asuntojen sijainnin.



09 huhtikuuta 2017

Tarve saada: seinälokerikko

Yhtäkkiä minuun iski valtavan suunnattoman suuri tarve saada eteisen seinällemme säilytyslokerikko. Siis sellainen, johon saisi talteen kaikenlaista pikkusälää, kuten aurinkolasit, kuulokkeet tai avaimet. Muistelin sellaisia jossain sisustuslehdissä nähneeni, ne olivat hienoja mutta silloin en tajunnut tarvitsevani sellaista. Suuntasin suunapäänä googlettelemaan "lokerikko seinä", "seinälokerikko", "lokero seinä". Kaivelin läpi Elloksen, Finnish Design Shopin ja varmaan koko Googlen kuvahaun tulokset kaikenlaisista viritelmistä, mitä voisi mahdollisesti eteisen seinään kiinnittää.

Kolme tuotetta miellytti silmää, joista kaksi voisi potentiaalisesti ollakin voittajia Miilukadulle. Vitran Uten Silo II tipahti laskuista siinä vaiheessa kun näin tuotteen hinnan. Kolmesataa euroa muovisesta asiasta? Varmasti on Designia, mutta joku raja minullakin. 

Tunnen itseni jo sen verran hyvin, että usein minut valtaa innostus ja aivan päätön tarve saada jotakin. Usein pelkkä asian googlettelu ja eri tuotteiden selvittely tyydyttää "tarpeen saada jokin asia." Ostosmieleni rauhoittuu kun olen rajannut itselleni tuotteet jotka teoriassa voisin ostaa milloin vain. Suurimmaksi osaksi koko tuote jää ostamatta ja tarve saada asia unohtuu. 

Mutta joskus ostan tuotteen ja olen lopulta ihan onnellinen että minuun isko valtavan suunnattoman suuri tarve saada jokin asia. Saa nähdä, miten seinälokerikon kanssa käy.


Box, säilytyslokerikko. Everyday Design, 156e

Memo-muistitaulu. Everyday Design, 42e

Vitra Uten Silo II, Finnish Design Shop, 295e

Kuvat: 
Everyday Design Memo 
Everyday Design Box
Finnish Design Shop

08 huhtikuuta 2017

Piiloon, ruma kytkin!



En liene ainoa, joka kiroaa kaikenmaailman rumia kytkimiä, vipuja ja säätimiä. Kun toissakesän remontissa meille asennettiin saunaan uutta Harvian kiuasta erillisellä ohjauspaneelilla, pääsi suustani epätoivoinen rääkäisy. Olin juuri ja juuri pystynyt sulattamaan ohjauspaneelin rumuuden (kuvassa yllä), kun minulle paljastui, että sen johto oli kirkkaan oranssi! Remonttimies katsoi minua aika pitkään kun poljin jalkaa ja itkin, että oranssia johtoa ei pintavetona meikäläisten seinään laiteta. Hän keksi kuoria valkoisesta sähköjohdosta pätkän ja pujottaa sen oranssin johdon päälle. Sain mielenrauhan. Ainakin melkein. Ruma ohjauspaneeli oli pakko kiinnittää seinään ja siinä se minun silmääni häiritsi lähes kaksi vuotta kunnes keksin ratkaisun.

Ratkaisu oli viime talvena kirpputorilta kahdella eurolla ostamani kannellinen puulokerikko. Se oli pyörinyt hieman orpona keittiön pöydällä, imaisten sisäänsä kaikenlaista pikkusälää. Nyt keksin irrottaa lokerikosta takaseinän, joka oli ohutta vaneria. Sahasin myös lokerikon "lokerot" pois. Lisäsin pienen pienet kulmaraudat, joilla kiinnitin lokerikon seinään kiukaan ohjauspaneelin ympärille. Kiinnitin lokerikon lasikanteen Helene Schjerfbeckin Elämänpuun tyttö-postikortin, yhdistin asetelmaan parit taulut ja AVOT! Siellä on ruma ohjauspaneeli piilossa.



Aina kun napsauttaa saunan päälle, pitää moikata Willendorfin Venusta. Mitkä muodot!


psst. Edellisessä postauksessani esittelin tauluasetelmaani. Kuinka moni hoksasi, että Elämänpuun tyttö sisälsi salaisuuden?