10 joulukuuta 2017

Makuuhuoneremppa, osa 6


Heinäkuu huiteli jo lopuillaan kun vihdoin pääsimme seinien kimppuun. Ensin seiniin lisättiin Ekovilla-levyt, sitten tuulensuojapaperi ja niiden teippaus. Välissä sähkömies kävi vetämässä koolauksiin piuhoja. 

Olimme päättäneet, että haluamme seinään puuta mutta emme valmista seinäpaneelia. Rautakauppojen valikoimaa ja kukkaronpohjaamme yhdistellessämme päädyimme raakalautaseinään. Oikeastaan lauta, jota lopulta ostimme, on ulkoverhouslautaa. Myyjä K-Raudassa EI suositellut sitä käytettävän sisäseinissä koska se on kovin karheaa ja tikkuista. Mepä ei rautakaupan myyjiä olla ennenkään uskottu, vaan köijättiin sopiva määrä lautaa (taas ikkunan kautta) Miilukadulle. Tarpeeksi paksu maalipinta päälle, niin juuri saisimme sen rouhean seinäpinnan mistä haaveilimme.

Seinät maalattiin Uula Colorin Into sisustusmaalilla (himmeä), värisävy on Tikkurilan Y487 eli Piazza. Melkein kaikki pinnat Miilukadulla on maalattu Uula Colorin maaleilla, ne ovat hajuttomia, vesiohenteisia, hengittäviä ja äärimmäisen helposti levittyviä. Ja Suomalainen tuotemerkki!

Sähkömies asensi makuuhuoneeseen pistorasiat, valokatkaisimet, sähköpatterin sekä kattovalot. Osa sähköistä vedettiin pintavetona, osa pihoista on koolauksien sisässä. Pistorasiat ja valokytkimet ovat Schneiderin Renova-sarjaa.



Ekovillaa!


Pistorasioita lisättiin roimasti. Ennen remonttia makuuhuoneessa oli yksi toimiva pistorasia, remontin jälkeen seitsemän.



Usean tapettikerroksen alta löytyi alkuperäiset, tummanruskeat paneeliseinän pätkät. Hionnan ja pesun jälkeen nekin maalattiin.



13 marraskuuta 2017

Makuuhuoneremppa, osa 5

Tee se itse-remontoijina olemme monesti joutuneet yllättävän tilanteen eteen. Usein ne ovat olleet tilanteita, joita ammattitaidottomina emme vain ole osanneet ennakoida. No, tässä makuuhuonerempan osassa 5 kohdallemme osui kolme asiaa, jotka tilapäisesti nostivat sekä pulssia että verenpainetta.

Ensimmäinen yllätys: Tavallisesti rautakaupasta on ihan turha etsiä hyllytavarana 33 millimetriä paksua lautalankkua. Tällainen (nykypäivänä ehkä harvinainen) puutavara pitää tilata rautakauppaan etukäteen tai tilata suoraan sahalta. Jälkeenpäin ajateltuna olisihan tämäkin pitänyt tietää, mutta yhtäkkiä huomasimme kesällä soittelevamme paniikissa sahoille lähellä ja kaukaa. Lopulta lattialaudat löytyivät - niinkin läheltä kuin Ylöjärveltä. Siellä oli varastossa valmiina 33x190 mm erikoiskuivaa mäntylautalattiaa. Pituudet vaihtelivat 3,9 metrisistä aina 5,1 metrisiin. Palvelu Puutoimella oli erinomaista ja pian saimmekin soiton että lattialaudat ovat noudettavissa Kiitolinjan rahtiterminaalista. 

Josta pääsemmekin kätevästi yllätykseen numero kaksi! Innoissamme lautalattiaa Ylöjärveltä tilatessamme emme ehkä tulleet ajatelleeksi tilauksen kohtaa "Rahti Kiitolinja, NOUTO". Tai jos ajattelimmekin, emme ajatelleet sitä kuinka paljon n. 35 neliömetriä paksua, leveää täysmäntyistä lattialautaa painaa. Muistan sen Kiitolinjan miehen ilmeen kun menimme pikkuveljeni kanssa äitini Passatilla ja ikivanhalla Muuli-peräkärryllä hakemaan lautoja. Siinä notkahti niin auto kuin peräkärrikin kun lautalattiat iskettiin kyytiin. Sydän kurkussa ajelimme Miilukadulle n. viiden kilometrin matkan jännittäen milloin a) puhkeaisi rengas b) peräkärri katkeasi c) poliisit pysäyttäisivät. Sen verta erikoinen karavaani oli liikkeessä! Perille päästiin kuitenkin. 

Sen verta ajatuksia oli päässäämme pyörinyt makuuhuoneen remontin suhteen, että yllätys numero kolme ei varsinaisesti ollut yllätys, vaan olimme siihen jo varautuneet. Nimittäin. Tiesimme, että sellaisen neljän - viiden metrin mittaisen lattialaudan kuljettaminen ulkoa toisen kerroksen makuuhuoneeseen ei onnistuisi sisäkautta, siis rappusten kautta. Vaan. Lattialaudat pitäisi nostaa makuuhuoneeseen ikkunoiden kautta. Siksipä olimme kutsuneet molemmat pikkuveljeni sekä rugbymieheni rugbykaverin mukaan talkoisiin. Laudat nostettiin yksi kerrallaan sisään, niin, että kolme talkoolaista oli ulkona alhaalla (yksi tooodella turvallisesti keikkuen rakennustelineellä) ja kaksi talkoolaista ottivat laudan vastaan makuuhuoneen ikkunassa. Tämä nosto-operaatio oli suunniteltu jo vuosian aikaisemmin, mutta koko homman aktuaalisesti tapahtuessa sydän jyskytti jännityksestä koko ajan.

Mutta niin saatiin kuin saatiinkin kaikki lattialaudat makuuhuoneeseen. Itse lattian asennus olikin sitten kaiken aiemman rumban jälkeen suhteellisen yksinkertaista ja yllätyksetöntä hommaa.







12 marraskuuta 2017

Makuuhuoneremppa, osa 4

Makuuhuoneen peränurkassa nökottää erikoinen asia. Kyseessä siis on joka kantiltaan yli metrin  leveä, alakerran leivinuuniin ja hormiin kytketty lämpöpatteri. Kun alakerrassa on tuli leivinuunissa, kiertää lämpö ensin tämän patterin kautta ja poistuu vasta sitten hormista savupiipun kautta ulos. Systeemi on todella tehokas ja kylmimpinäkin pakkaspäiviä patteri hohkaa lämpöä myös yläkerrassa sijaitsevaan makuuhuoneeseemme. Ennen remonttia tämä olikin makuuhuoneen ainoa lämmölähde.

Lämpöpatteri, eli pönttö, joksi sitä usein kutsumme, sekä muurin seinusta kaipasivat ehostusta. Seinistä rapisi laasti, kellertävä maali hilseili, nuohousluukut fuskasivat ja mustasivat pöntön pintaa.

Naputtelin seinistä laastipinnan pois ja alta paljastui kaunis tiilipinta. Pöntön pintaa hioin hiomakoneella sekä pesin kidesoodaliuoksella. Kun rapsuttelin pintaa nuohousluukkujen ympärillä, huomasin, että muutama tiili oli lähes irti. Nämä irtotiilet muurasin kiinni muurauslaastilla.

Hetken harkitsimme josko jättäisimme seinän tiilet esille sellaisinaan, mutta koska tiilipinta ei ollut tasaisin mahdollinen, päädyimme kuitenkin pinnoittamaan tiilipinnan uudelleen käsirappauslaastilla. Kyselin tiilipinnan pinnoittamisesta myös Facebookin "pelastakaa vanhat talot"-ryhmästä, jossa tuota käsirappauslaastia suositeltiin. Sen työstäminen pystysuoralle seinälle tuntui aluksi hankalalta, laastia lätsähteli jatkuvasti maahan ja sotku oli melkoinen. Pikkuhiljaa opin kuitenkin ottamaan laastia sopivan määrän ja "heittämään" sen seinälle sopivalla voimalla ja näin sain homman loppuun mallikkaasti. 


Kun seinäpinta oli rapattu, pönttö useampaan kertaan pesty kidesoodaliuoksella ja koko höskän annettu kuivaa rauhassa oli maalaamisen aika. Valitsimme maaliksi Tikkurilan Muuri-maalin. Se kestää kuumuutta ja on täyshimmeä. Muuri-maalia pystyisi tiettyihin sävyihin sävyttämäänkin, mutta me valitsimme valmiin valkoisen. Maalin arvioitu riittävyys (3–5 l/m2) ei riittänyt meillä alkuunsa, vaan maalia kului reippaasti enemmän johtuen käsirappauslaastilla vetäisystä karheasta seinäpinnasta. Maalatessa Muuri-maali oli mukavan paksua ja vesiohenteisuutensa takia lähes hajuton. 


Alkutilanne oli tämä. Etsi kuvasta kissa.

Vanhan, murenevan rappauksen alta paljastui varsin soma tiilipinta

Irtoamaisillaan olevia tiiliä nuohousluukun suulla. Ne muurattiin uudelleen kiinni muurauslaastilla.

Käsirappauslaastia seinään ja "pöntön" maalipinnan hiomista. Sotku oli aikamoinen!
Nykyhetki!



15 elokuuta 2017

Wanhan Haapaniemen ravintolapäivä ja kirpputori

Tervetuloa Wanhalle Haapaniemelle viettämään ravintolapäivää ja tekemään löytöjä kirpputoripöydistä! 

Presidentinkatu-Kurukatu-Miilukatu-Saastamoisenkatu-Rullakatu -korttelissa 
20.8.2016 klo 12:00-16:00


Saastamoisen splinttitehtaan, höyrymyllyn ja rullatehtaan aloitettua toimintansta Kuopion Haapaniemellä 1900-luvun alussa paine työväen asuntojen rakentamisesta kasvoi. Asemakaava laadittiin ja vahvistettiin. Tämän jälkeen alkoi työväenasuntojen laajamittainen rakentaminen. Haapaniemi sai sen puutalokannan, joka siellä yhä on. 

Vuosittain Wanhan Haapaniemen kortteli herää eloon Wanhan Haapaniemen ravintolapäivän ja kirpputorin nimissä. Talkootyönä me alueen nykyiset asukkaat haluamme luoda iloisen ja lämminhenkisen tapahtuman, joka on avoin kaikille. Presidentinkadun, Kurukadun, Miilukadun ja Saastamoisenkadun tien varsille ja talojen pihoihin avautuu lukuisia pop-up –ravintoloita ja kahviloita sekä kirpputoreja. Lisäksi tarjolla on musiikkiesityksiä ja toimintaa lapsille ja lapsenmielisille.


LISÄTIETOA FACEBOOK-TAPAHTUMASSA: WANHAN HAAPANIEMEN RAVINTOLAPÄIVÄ JA KIRPPUTORI



06 elokuuta 2017

Makuuhuoneremppa, osa 3

Seinien purkamisen jälkeen oli lattian vuoro. Ensin lattiasta purettiin 1980-luvulla asennettu muovimatto ja lastulevy. Sen alta paljastui varsin kauniinvärinen, alkuperäinen lautalattia. Koska lattia oli painunut parhaimmillaan n. 10 cm, ei valitettavasti alkuperäisen lattian säilyttäminen ollut mahdollista. Tässä vaiheessa meillä oli kaksi vaihtoehtoa: 
1) tehdä lattian suoristuskoolaus vanhan lautalattian päälle
2) purkaa vanha lautalattia ja tehdä suorituskoolaus vasta sitten. 
Päädyimme vaihtoehtoon 2 juurikin siitä syystä, että lattia oli painunut niin paljon. Palkatulle ammattimiehelle lattian uudelleenkoolaaminen suoraan alkuperäisen lattialankun alla oleviin runkopalkkeihin oli myös nopeampaa.

Siispä kävimme purkamaan lähes satavuotiasta 33mm mäntylautalattiaa. Hieman se kirpaisi ja kauhistutti, mutta tämä oli mielestämme ainoa vaihtoehto. Mielellämme olisimme alkuperäisen lattian säilyttäneet, mutta noin vino lattia ei ole järkevä.
Olkisavottakin nähtiin ja koettiin kun olkena toimineet eristeet poistettiin ja tilalle puhallettiin ekovillaa - putkella suoraan ikkunasta! Olkien seasta löytyi aarre - Karjalan Sanomat vuodelta 1920! 



Karjalan Sanomat vuosimallia 1920

Olkien poistoa.

Uudet koolaukset kiinnitetty vanhoihin runkopalkkeihin.

Ekovillaa!


05 elokuuta 2017

Makuuhuoneremppa, osa 2


Makuuhuoneen remontti alkoi seinien purkamisella. Työvälineinä sorkkarauta ja vasara. Kaikki vanhat kipsilevyt poistettiin. Osan alta paljastui lisäeristekerros eli koolaukset ja lasivillaa. Lasivilla pussitettiin jätesäkkeihin. Kahden pienen seinänpätkän kipsilevyjen alta paljastui vanhat tapettikerrokset ja niiden alta alkuperäinen lautaseinä. Selvisi myös milloin edellistä remonttia on tehty, nimittäin elokuussa vuonna 1983. Tapeteissa oli meille viestejä tuolta ajalta.

"Look for the loveliness in life and choose what makes you happy"

Etsi kuvasta remonttikissa




Tämä tapettiaarre otettiin talteen.

"Leena oli täällä 29.8.1983"


Lasivillat matkalla sinne minne ne kuuluvatkin - kaatopaikalle.

04 elokuuta 2017

Makuuhuoneremppa, osa 1

Tänä kesänä se alkoi! Remontti, jota on pantattu syystä tai toisesta jo vuosia. Nimittäin makuuhuoneremontti. 

Tämä huone ei ole täällä blogin puolella esiintynyt kuin pari hassua kertaa. Vuonna 2011 kurkistimme maggariin ja Savon Sanomien Koti&Asuminen jutussa vilahtaa makuuhuoneesta muutama nurkka. Sen enempää ei ilmeisesti ole ollut halua esitellä tätä huonetta.

Enkä kyllä ihmettele. Makuuhuoneesta puuttui täysin vaatesäilytys. Vuosien ajan säilytimme vaatteita parissa hätäratkaisuna ostamassamme irtonaisessa Ikean Algotin runko+verkkokori-systeemissä sekä Turbo-vaatetelineessä.  Toisekseen makuuhuoneen lattia oli vino, siis niin vino, että pallo vieri itsekseen huoneen päästä päähän. Ja lattiassa oli muovimatto, tuo iänikuinen inhokkini. Seinissä oli kipsilevy ja sen päällä mummonkalsarin värinen tapetti, jonka olin muuttaessani Miilukadulle maalannut harmaaksi. (Toimivia) pistorasioita oli ehkä yksi, josta sitten jatkojohdon jatkojohdolla ladattiin kännykkää. Alakerran leivinuuniin kytköksissä oleva lämmityspatteri ja muuri oli huonossa kunnossa ja rappaus rapisi itsekseen alas. Huone oli kaikenkaikkiaan kulahtanut, pimeä ja ei-viihtyisä.

Ei muuta kuin sorkkaraudat esiin ja purkuhommiin! Onneksi on apulaisina 2 kpl remonttikissoja!






02 elokuuta 2017

Tauluja, osa 2

Tämän vuoden kesälomareissuilta olen ostanut jo uusia postikortteja, joten syytäkin oli asetella vanhoja, jo jopa kehyksiin asti päässeitä kuvia seinälle. 
Tämä pieni tauluasetelma syntyi eteistilan seinään, vessanoven ja naulakon väliin. 

Supersöpö You Make Me So Happy-postikortin on piirtänyt eestiläinen kuvittaja, Ulla Saar.
Metallikehyksissä juhlii Nelson Mandela, suuri sankarini, vapautuessaan vankilasta vuonna 1990. Pandakarhu on tilattu aikoja sitten etsy.comista. 

Edellisiä tauluviritelmiä voit lukea TÄSTÄ.